Pienet hampaat, suuret tunteet ja vähitellen kehittyvä itsehillintä

Pienen pennun kanssa eläminen on täynnä iloa, hellyyttä ja hauskoja hetkiä. Mutta joskus tuntuu siltä, että pennun pienet, terävät hampaat ovat kaikkialla!

Pentu tarttuu käsiin, roikkuu housunlahkeissa, nappaa sukista ja innostuu leikkiessä niin paljon, ettei tunnu osaavan lopettaa.

Haluan muistuttaa heti alkuun yhdestä tärkeästä asiasta:

Pentu ei pure siksi, että se olisi tuhma, ilkeä tai yrittäisi määrätä perhettään.

Pureminen on pennulle luonnollinen tapa tutkia ympäristöään, leikkiä, olla vuorovaikutuksessa ja opetella käyttämään suutaan.

Pennun aivot, keho, hampaat ja itsehillintä kehittyvät nopeasti ensimmäisten kuukausien aikana. Siksi puremisen ohjaamisessa kannattaa edetä pennun kehityksen mukaan.



Meidän tehtävämme ei ole estää pentua käyttämästä suutaan, vaan opettaa sille vähitellen, mitä saa purra, miten ihmisten kanssa leikitään ja milloin on aika rauhoittua.

Miksi pentu puree?

Pennun suu on sille tärkeä tutkimusväline. Se saa suullaan tietoa esineiden rakenteesta, tuntumasta, liikkeestä ja kovuudesta.

Puremiseen voi olla useita syitä:

• Maailman tutkiminen: pentu tutustuu ympäristöönsä suunsa avulla.
• Leikki ja vuorovaikutus: tarttuminen, vetäminen ja pureskelu kuuluvat pennun luonnolliseen leikkiin.
• Hampaiden kehittyminen: hampaiden vaihtuminen voi lisätä tarvetta pureskella.
• Innostuminen: liikkuvat kädet, lahkeet ja kengännauhat voivat tuntua houkuttelevilta leikkikohteilta.
• Väsymys ja ylivireys: levon tarpeessa oleva pentu saattaa muuttua erityisen purevaksi.
• Pureskelun tarve: koiralla on luontainen tarve käyttää leukojaan ja pureskella sopivia asioita.

Pureminen ei siis automaattisesti tarkoita aggressiivisuutta tai käytösongelmaa.



Tavallisen pentupuremisen ja pelkoon, kipuun tai voimakkaaseen puolustautumiseen liittyvän puremisen välillä on kuitenkin ero. Jos pennun käyttäytyminen huolestuttaa, tilanteeseen kannattaa pyytää apua ajoissa.

Puremisen kehitysvaiheet

1. Noin 8–12 viikkoa – Ennakointi ja turvalliset vaihtoehdot

Kun pentu muuttaa uuteen kotiinsa, sen itsehillintä on vasta kehityksensä alussa.

Se pystyy jo oppimaan rutiineja ja yhdistämään asioita toisiinsa, mutta voimakkaan innostumisen pysäyttäminen on sille vielä vaikeaa.

Siksi pelkkä ”ei”-sanan toistaminen ei yleensä ratkaise puremista.

Tässä vaiheessa tärkeintä on tehdä oikeasta toiminnasta mahdollisimman helppoa.

Näin autat pentua:

• Tarjoa turvallisia, pennun kokoon sopivia puru- ja vetoleluja.
• Ohjaa käsiin kohdistuva pureminen sopivaan leluun.
• Pidä leikkihetket lyhyinä ja mukavina.
• Huolehdi riittävästä levosta.
• Suojaa johdot, kengät ja muut tavarat, joita pentu ei saa pureskella.
• Käytä tarvittaessa turvallista pentuaitausta tai rajattua aluetta.

Jos pentu alkaa purra tavallista enemmän, pysähdy miettimään: onko se väsynyt, liian innostunut vai tarvitseeko se sopivaa pureskeltavaa?

Tärkein ajatus: Älä odota pieneltä pennulta valmista itsehillintää. Ennakoi ja auta sitä onnistumaan.

2. Noin 9–13 viikkoa – Liike muuttuu erityisen kiinnostavaksi

Pennun koordinaatio, voima ja rohkeus kehittyvät nopeasti.

Se alkaa kiinnostua entistä enemmän liikkuvista asioista. Housunlahkeet, kengännauhat, lasten hihat ja heiluvat lelut voivat tuntua vastustamattomilta.

Pentu saattaa myös jahdata, hypätä, tarttua, ravistella ja kantaa leluja.

Tämä on osa normaalia leikin ja liikkumisen kehitystä.

Näin autat pentua:

• Tarjoa purulelu ennen kuin pentu alkaa etsiä itse pureskeltavaa.
• Leiki lyhyitä, hallittuja vetoleikkejä.
• Tee leluista kiinnostavia liikuttamalla niitä rauhallisesti.
• Ohjaa jahtaaminen ihmisten vaatteiden sijaan leluihin.
• Keskeytä leikki ajoissa, jos pentu kiihtyy liikaa.
• Huolehdi siitä, etteivät lapset joudu pennun jahtaamisleikin kohteiksi.

Tärkein ajatus: Voimakkaammaksi muuttuva leikki ei tarkoita, että pentu olisi muuttumassa huonokäytöksiseksi. Se tarvitsee sopivia tapoja käyttää kasvavia taitojaan.

3. Noin 13–17 viikkoa – Leikin sääntöjä voidaan alkaa harjoitella

Pennun kasvaessa sen kyky säädellä omaa toimintaansa alkaa vähitellen vahvistua.

Nyt voidaan harjoitella pieniä, selkeitä leikin sääntöjä. Pentu ei kuitenkaan vielä pysty täydelliseen itsehillintään.

Tärkeä harjoitus on opettaa, että liian kovaa ihmiseen tarttuva leikki keskeytyy hetkeksi.

Harjoittelun tulee olla rauhallista, ennakoitavaa ja pennulle ymmärrettävää.

Tärkein ajatus: Opetamme rajoja ilman pelottelua, huutamista tai fyysisiä rangaistuksia.

4. Noin 16 viikosta eteenpäin – Leikkitaidot ja omat valinnat vahvistuvat

Pennun halu jahdata, tarttua, vetää, kantaa ja pureskella voi voimistua.

Samalla hampaiden vaihtuminen ja kehon kasvu vaikuttavat sen käyttäytymiseen.

Nyt on tärkeää tarjota monipuolisia, turvallisia leikkejä ja vahvistaa hyviä valintoja.

Näin autat pentua:

• Harjoittele lelusta irrottamista vaihtamalla se makupalaan tai toiseen leluun.
• Anna pennun onnistua vetoleikissä.
• Tarjoa erilaisia turvallisia puruleluja.
• Palkitse, kun pentu valitsee itse oman lelunsa.
• Pidä leikin ja levon välillä sopiva tasapaino.

Tärkein ajatus: Pennun luonnollista leikkihalua ei tarvitse sammuttaa. Sille opetetaan turvalliset ja hyväksyttävät tavat toteuttaa sitä.

Muista: ikärajat ovat suuntaa-antavia. Pennut kehittyvät yksilöllisesti, eikä kaikkien tarvitse oppia samoja taitoja samalla viikolla.

Miten toimia, kun pentu puree käsiä tai vaatteita?

Kun pentu tarttuu käteen tai housunlahkeeseen, tärkeintä on säilyttää rauhallisuus.

Kokeile tätä järjestystä:

1. Pysähdy. Vältä äkillistä huitomista tai juoksemista, joka voi lisätä pennun innostusta.
2. Tarjoa sopiva vaihtoehto. Ohjaa pentu tarttumaan leluun käden tai vaatteen sijaan.
3. Palkitse oikea valinta. Kehu pentua, kun se tarttuu leluun tai rauhoittaa leikkiään.
4. Pidä tarvittaessa tauko. Jos leikki käy liian rajuksi, lopeta se hetkeksi.
5. Huolehdi levosta. Jos pentu ei enää pysty keskittymään, se saattaa tarvita rauhallisen lepohetken.

Älä lyö, näpäytä kuonolle, pidä kuonoa väkisin kiinni tai huuda pennulle.